Sinikka Lehtinen: Kohtalona Seilin saari

Sinikka Lehtinen: Kohtalona Seilin saari

2007

186 s.

Päivä Osakeyhtiö

Sinikka Lehtisen kolmas romaani Kohtalona Seilin saari kertoo väärin perustein Seilin saaren spitaalisiirtolaan 1700-luvulla karkotetusta nuoresta emännästä Maria Akselintyttärestä. Marialle jää entisestä elämästään mantereen puolella ainoastaan muistot sekä kohdussa kasvava lapsi. Marian arkkulaudat odottavat "hyötykäyttöänsä" samassa paikassa spitaalisten sekä mielisairaiden arkkutarpeiden kanssa ja Marialla on aikaa kääntää katseensa menneestä ja tulevasta myös omaan sisäiseen kasvuunsa.

Tarina ja henkilöt ovat kuvitteellisia, mutta pohjautuvat oikeaan tapaukseen. Saatteeksi Lehtinen kirjoittaa kertomuksen alussa yleistä historiaa Seilin saaresta. Kirjan lopussa on kattava sanasto nykyihmiselle erikoisista kirjassa käytetyistä ilmaisuista sekä pitkä lähdeluettelo suomalaisen kansankulttuurin historiasta ja perinteistä. Itse kertomus koostuu kahdesta osasta, Marian vaiheista ennen Seilin sielujen saarelle päätymistä sekä elämästä saarella. Mielestäni kirjan kerrontaan sovitetut vanhaa suomen kieltä mukailevat rukoukset ja Raamatun tekstikappaleet ennemminkin elävöittävät tekstiä kuin tekevät siitä raskaslukuista tai töksähtelevää. Jo itsessään vaikuttava ja tunteita herättävä tarina saa siis tästä vanhahtavasta kielestä lisää juhlavuutta ja dramaattisuutta.

Tekstikappaleista huolimatta en pidä tarinaa niinkään julistavana. Ennemminkin pappismiehiä tunnutaan kuvaavan täysin papin varsinaisen agendan vastaisena, naisiin menevinä tai muuten vaan tuomitsevina Jumalan vihan julistajina. Vaikutelmaa tukee uuden pietistipapin ilmaantuminen Seiliin, jossa saarnat alkavat vähitellen olla valaisevia ja rohkaisevia. Muissa henkilöissä esiintyy sekä kieroutta, etääntymistä, juoruilua että lämpöä ja huolenpitoa. Kokonaisvaikutelma on hyvin haikea ja surumielinen, jokseenkin epäreilu myös. Ajallinen konteksti on pidettävä mielessä.

Sinikka Lehtisen aiempaa Kunnes varjot pakenevat -romaania pitäisin tätä kertomusta enemmän perinteisenä uskonnollisena romaanina jo nimensä perusteella, joka näin teosta lukematta viitannee säkeeseen Laulujen laulusta. Kristilliset kustantamot Lehtisen kirjoja ovat joka tapauksessa kustantaneet. Kohtalona Seilin saari on kuitenkin eräänlainen Raamatun Jobin kokemusten etäinen toisinto, jossa keskeisiä teemoja ovat pahan ongelma ja anteeksianto maallisen menetyksen muodossa. "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" on Marialle tärkeä mantra saarella. Toisaalta kirja kertoo myös petoksesta, kateudesta ja katumuksesta ja Marian lopullinen ratkaisu tyytymisestä omaan kohtaloonsa.

Kirja on vahvasti uskonnollinen kerronnaltaan, mutta harkitsisin myös sen sijoittamista historiallisten romaanien joukkoon, ajalle kun oli tyypillistä muutenkin uskonnollisuuden läsnäolo arjessa. Toisaalta uskonnollisiakin romaaneja on hyvin erilaisia aina Kristityn vaelluksesta Isä Camilloihin.  Jotenkin kirjasta tuli etäisesti mieleen Juha Ruusuvuoren Kaniikki Lupus, vaikkei tarinoilla sisältönsä puolesta kaikkein eniten yhteisiä piirteitä olekaan. Kirja jäi mieleeni myös tarinan puolesta, spitaalinomaisia oireita aiheuttavaksi kasviksi tulkitsisin jättiputken.

Lähteet:
Uskonnollisen kirjallisuuden diat

Juliaana Grahn