Rikas ja sairas kenraali Sternwood pyytää Philip Marlowen selvittämään tyttäreensä liittyvää kiristystapausta. Marlowe ottaa tehtävän hoitaakseen, ja työn edetessä kuviot mutkistuvat ja kasvavat, eikä ruumiiltakaan vältytä.
Chandlerin Los Angelesissa on korruptiota, kauniita naisia, gangstereita, pornokauppiaita, aseita ja kaikkea, mitä hyvään dekkariin tarvitaan. Siellä seassa seikkailee hyvän puolustaja Philip Marlowe, yksityisetsivä.
Kirja oli yleistunnelmaltaan mielestäni jokseenkin synkkä, ehkä genrelle tyypillisesti(?). Tämä ei ole missään nimessä huono seikka. Tapahtumien ja miljöön kuvaus toimii varsin mainioisti ja välillä tuntuu melkein, että olisi itse paikalla seuraamassa tapahtumia. Asiat keskittyvät olennaiseen; Marlowen toimintaan ja juttuun liittyviin tapahtumiin. Eli esimerkiksi sankarin yksityiselämän koukeroita ei turhia vatvota.
Juoneltaan kirja tuntui välillä siltä, että ei oikein ollut tietoa, että miten nyt mikäkin liittyy ja mihin. Tämä saattaa johtua siitä – kuten Rasmus omassa kirjoituksessaan mainitsi – että Chandler on ilmeisesti yhdistellyt esikoisromaaniinsa aiempia novelleja. Asiat kuitenkin selkeytyvät ajan myötä, eivätkä välillä hämmentäneet mitä ihmettä -hetket jää vaivaamaan sen enempää.
Raymond Chandlerin ja hänen Philip Marlowe -dekkarinsa ovat genren klassikoita, sieltä kovaksikeitetystä päästä. Syvä uni avaa Marlowe-sarjan, johon kuuluu lisäksi kuusi muuta romaania. Kirjaa ei välttämättä kannata ihan ensimmäiseksi dekkariksi lähteä lukemaan, mutta jos genreen on muuten tutustunut yhtään, on se varsin suositeltavaa luettavaa. Tai no, miksei ehkä ensimmäisenäkin voisi lukea.
– Teemu
No comments:
Post a Comment