Thursday, November 6, 2014

 

Mia Vänskä

Saattaja

Atena 2011
308 sivua


Muu tuotanto:
Musta kuu 2012
Valkoinen aura 2014


Mia Vänskä (s. 1972) on valmistunut Tampereen yliopistosta pääaineenaan englantilainen filologia. Hän työskentelee IT-alalla ja kirjoittaa työkseen teknistä dokumentaatiota. Kotoisin Vänskä on Keski-Suomesta, mutta nykyisin asuu Espoossa.

Saattaja sai hyvän vastaanoton ja voitti Helsingin kaupunginkirjaston 12-osumaa tunnustuspalkinnon. Raati perusteli valintaa seuraavasti: 

"Mia Vänskän Saattaja yhdistää saumattomasti tämän päivän suomalaisarjen ja toisen todellisuuden fantasiamaailman luoden tarinasta sekä realistisen painostavan että selkäpiitä värisyttävän. Saattaja kertoo sujuvasti ja vähäeleisesti myös parisuhteen vaikeudesta, oman itsensä löytämisestä sekä vastuun kantamisen haasteista. Vänskä nivoo herkullisesti yhteen Liljan, romaanin nuoren päähenkilön, elämän käännekohdat, eron ja muuton lapsuuden maisemiin sekä ikiaikaisen kuoleman myyttimaailman. Fantasiamaailma huokuu kylmää ja kosteaa ahdistusta romaanin jokaiselta sivulta, vanhan rintamamiestalon jokaisesta narahduksesta ja elävästä luontokuvauksesta. Kauhun aineksista Vänskän käsissä syntyy keitos,joka piinaa loppuun saakka. Saattaja lyö mennen tullen laudalta monet kansainväliset kauhukirjallisuuden listaykkköset."

Vänskä saa inspiraationsa yliluonnollisista kertomuksista. Hän asui lapsuutensa ja nuoruutensa rintamamiestalossa, jossa oli pelottava kellari. Samanlaiseen ympäristöön sijoittuu myös tämä esikoisteos.

Kirjan tarina alkaa, kun Lilja kyllästyy uskottomaan mieheensä ja muuttaa entiseen kotitaloonsa. Pian alkaa tapahtumaan outoja. Kellarin valot räpsyvät ja keskelle lattiaa ilmestyy tyhjästä lätäkkö. Kummallisia kuolemantapauksia sattuu ympäri kylää ja Lilja muistaa myös lapsuudestaan vastaavia tapahtumia. Liljan äiti löytyy kotitalon kellarista koomaan vajonneena. Tämän jälkeen Lilja tajuaa pikkuhiljaa, että hänellä erityislaatuinen kyky, jota hänen odotetaan käyttävän.

“Tähän maailmaan syntyy joskus heikkoja kohtia, joista eksyneet sielut pääsevät harhailemaan elävien maailmaan. Kun ne kohtaavat ihmisiä, ne aistivat näiden elinvoiman ja pyrkivät kohti valoa. Sinun täytyy saattaa eksyneet toiselle puolelle."

Lilja ei halua myöntää omaavansa tätä kykyä ja yrittää jättää sen huomioimatta. Mutta kun hänen ystävänsä Kristiina kohtaa eksyneen ja joutuu pulaan, on Liljan otettava kykynsä käyttöön ja lähdettävä pelastamaan ystäväänsä eksyneiden maailmasta.

Tapahtumat kirjassa etenevät verkkaisesti, piinaavan verkkaisesti. Kauhun tunnelmaa kiristetään vähitellen, välillä kerrontaan tuodaan “tavallisia” asioita, jotta lukija saa hengähtää ja pureskella lukemaansa. Pilkahtaapa mukana hieman romantiikkaakin. Toisinaan teki mieli antaa potku päähenkilön takalistoon, sen verran vastahakoisesti hän teki päätöksiä.

Jonkin verran lukemisnautintoa häiritsi juuri tuo alun hidas eteneminen, luen mieluummin vauhdikkaampia kirjoja. Oliko syy kauhun elementeissä, mm. vainajissa, jotka valtaavat elävien kehot ja synkkä virta, missä vaanii paha, mutta sitkeästi luin kirjaa eteenpäin. Ja kyllä se kannatti. Kirja oli lukemisen arvoinen, tosin tuskin syöksyn lukemaan Vänskän muita kirjoja. Saattaja oli ilmestyessään harvinainen, Suomessa ei paljon naiskirjailijoilta julkaista kauhukirjallisuutta.

Virpi Havina

Lähteet: Atena - Mia Vänskä

2 comments:

  1. Mielenkiintoista että mainitsit tapahtumien etenevän piinaavan verkkaisesti, sillä olen kuullut erään toisen kuvaavan samaa kirjaa lähes samoin sanoin! Muistaakseeni erä ystävä joku vuosi sitten luettuaan kirjan sanoi että piinaavinta kyseisessä teoksessa oli se, miten hitaasti se eteni.

    Itse en ole teosta koskaan lukenut, mutta esittelysi antoi mielestäni hyvän yleiskuvan etenkin kirjan kulusta ja tunnelmasta. Olit myös kivasti maininnut kauhun elementtien osuutta esittelyssäsi, olisin toki mieluusti kuullut siitä vielä enemmän.

    ReplyDelete
  2. Kirjan kannen perusteella voisin kyllä ihan hyvin ottaa kyseisen kirjan lukulistalleni. Tarinakin kuulostaa mielenkiintoiselta ja ehkä jonkinlainen piinaava kauhu onkin se elementti, mikä ainakin minua kauhukirjallisuudessa ja myös elokuvissa viehättää. Luulenpa, että kirja tulee luettua lähiaikoina. Toivottavasti omalla kohdallani tuo kuvailemasi tarinan verkkaisuus ei haittaa lukukokemusta. Vähän kauhua lukeneena onkin mukava kokeilla vähän erilaista.

    Mieleeni tuli vielä kysymys siitä, että kenelle kyseistä kirjaa olisi hyvä suositella? Kokeneemmalle kauhun lukijalle vai vasta sitä aloittelevalle?

    ReplyDelete